Alhosen kirjoituksen johdosta

Alhonen on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti mutta ei selvästikään halua ymmärtää Marxin selvittämiä yhteiskuntakehityksen lainalaisuuksia. Suurten yhteiskunnallisten muutosten perustana on mm. tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden vastaavuuden laki. Sen mukaan tuotantosuhteiden (yhteiskuntajärjestelmä) rakenne seuraa tasaisesti kasvavien tuotantovoimien perässä ikään kuin hyppäyksittäin (vallankumoukselliset muutokset).

Yhteiskunnan rakenne muuttuu yhteiskuntaluokkien välisen etutaistelun kautta (luokkataistelu) vastaamaan muuttuneita tuotantosuhteita. Tähän analyysiin ei mahdu ajatus siitä, että salaseuroilla olisi merkittävä osuus historian kehityksen moottoreina. Alhonen yrittää mahdollisesti väittää myös, että sosialismi olisi sattumanvarainen ilmiö historian pitkässä juoksussa. Sitä se ei ole kuten ei ole kapitalismikaan.

Tiedämme vallan hyvin, että bolshevikit lainasivat ja keräsivät varoja toimintaansa eri tavoilla ulkomailla asuessaan. Mutta niin Lenin kuin Stalinkin olivat ennen kaikkea vallankumouksellisia ja tämä työ täytti heidän elämänsä. He eivät kirjoittaneet vapaamuurariudesta, koska sillä ei ollut sijaa heidän elämässään. Ja siihen heillä ei olisi ollut aikaakaan.

Väitän edelleenkin, että kapitalismin perusta ei ollut protestanttisessa etiikassa vaan niissä kasvaneissa tuotantovoimissa, jotka syntyivät feodalismin sisällä ja pääsivät vapaasti kasvamaan kapitalistien murrettua feodaalien vallan. Sitä paitsi katolisen kirkon rahanhankintamenetelmissä ja erilaisissa valtavehkeilyissä olisi ollut arvostelun sijaa jo lukuisia vuosisatoja ennen Martti Lutherin uskonpuhdistustakin. Protestanttiset ajatukset syntyivät paljolti katolilaisuuden (feodalismin) kritiikkinä. Mutta ne pääsivät vallalle vasta sen jälkeen, kun syntyi se suuri sosiaalinen ryhmä, jolle oli hyötyä tällaisista ajatuksista. Tämä sama tietoteoreettinen laki pätee kaikkiin ideologisiin katsomuksiin. Erilaisia näkemyksiä syntyy vapaasti, mutta vain ne nousevat ja muokkaantuvat vallitseviksi, jotka löytävät sosiaalisen maaperän.

Alhonen kieltää Neuvostoliiton ja siihen tukeutuneen työväenliikkeen merkityksen siinä prosessissa, jolla loimme sodanjälkeisenä aikana ns. kapitalistisen sääntelyyn perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan. Tähän samaan tukeen perustuen purettiin myös siirtomaajärjestelmä. Voimme vaan katsoa mitä nyt tapahtuu, kun työväenliikkeellä ei ole voimaa. Se miten kapitalistit onnistuvat luomaan ylivaltansa, se selviää meille kaikille, kun vaan tutkii Marxin pääomassaan selvittämän pääoman kasaantumisen lain. Kapitalismin kehitys ilman vastavoimaa vie väistämättömästi suuriin kapitalistisiin blokkeihin, kuten USA ja EU ovat. Alhosen ongelma on sama kuin miljoonien muidenkin ongelma: ei haluta tunnustaa sitä, että ainoa todellinen vastavoima tälle kehitykselle on järjestäytynyt työtätekevä kansa.

Oliko väärin väittää Alhosen olevan sosialisminvastainen? Mutta voidakseen torjua sosialismin aseman yhtenä maailmanhistorian valtavirrasta, hän rakentaa vapaamuurarien avulla sillan, joka yhdistää sosialismin suurkapitalisteihin. kyllä se silloin on sosialisminvastaisuutta. Alhosen mainitsemat raharikkaat ovat kaikki kapitalisteja ja he toimivat kapitalistien etujen mukaisella tavalla. Tässä prosessissa vapaamuurareilla on vain marginaalinen merkitys.

Heikki Männikkö