Mitähän herkkuja (=valheita) valtapuolueet nyt lupailevatkaan?

Juuri nyt on vaalilupausten (lue vaalivalheiden) aika. Tämän tietävät kaikki hallituspuolueet ja yrittävät selvittää kansalle, mitä kaikkea hyvää he tulevat seuraavan neljän vuoden aikana eduskunnassa tekemään, kunhan vain saavat kansalta jälleen valtakirjan jatkaa toimintaansa. Vaalilupaukset vaikuttavat suorastaan koomisilta, kun tietää mitä kaikkea hallituspuolueet ja heidän ministerinsä ovat saaneet aikaan kansan etujen huonontamiseksi.

Ehdoton ykkönen vaalivalheista on ollut puolustusministeri Jan-Erik Enestamin huolestuneisuus kaikkein pienimpien eläkkeiden varassa elävien osasta. ”Suurena köyhien ystävänä” hän vaati pienten eläkkeiden korottamista heti. Varmaankin hän ajatteli lupaillessaan, että onneksi tällaista tarvitsee tehdä vain kerran neljässä vuodessa vaalien edeltävillä viikoilla, sillä jokainen kyllä tietää, miten Jan-Erik aikoo eduskunnassa toimia. Hän haluaa ostaa aseita, hän haluaa Suomen NATO:on mistään kustannuksista välittämättä.

Enestamin jo ajamat puolustusbudjettien korotukset merkitsevät miljardiluokan kaappausta Suomen kansalta, NATO-jäsenyys lisäisi entisestään sotavoimien menoja. Nämä rahat otetaan kansan pussista ja eläkeläiset näkevät sen ensimmäisenä eläkkeidensä heikkenemisen muodossa.

Entäs sitten pääministeri Paavo Lipponen? Hän julistaa nyt, että ”työllisyysmäärärahojen nostaminen on SDP:lle kynnyskysymys”. Samoin hän perää terveydenhoitoon satsaamista. Näihin molempiin hän olisi voinut vaikuttaa jo kahdeksan vuoden ajan. Mitä on tapahtunut? Lipposen politiikka on luonut maahan terveydenhuollon kriisin. Myös työttömyys on muodostunut krooniseksi massatyöttömyydeksi huolimatta voimakkaasta talouskasvusta, joka hänen pääministerikautensa aikana on koko ajan vallinnut. Äänestäjien tulisi huomata, että varmin tapa parantaa työllisyyttä ja terveydenhoitoa on äänestää Lipposelle ja SDP:lle ja muille hallituspuolueille murskatappio tulevissa vaaleissa.

Entä mitäpä sitten sanoo ”opposition” pääehdokas Keskustan Anneli Jäätteenmäki. Hän vaatii nyt korjausta aluepolitiikkaan yritystuilla ja alueellisella veropolitiikalla. Kun Anneli tällaisia perää, joutuu ihmettelemään, että onko Annelilta mennyt muisti. Eikö Anneli Jäätteenmäki yhtenä Keskustan kansanedustajista ja ministereistä ollutkin kääntämässä Keskustan kelkkaa EU-myönteiseksi. Keskusta olisi voinut Suomen EU:hun liittämisen estää, mutta Esko Aho ja hänen apurinaan mm. Anneli Jäätteenmäki ratkaisivat, että EU:ssa nyt ollaan ja nautitaan EU:n aluepolitiikkaa, eli paremminkin sen puuttumista. Nyt maaseutu köyhtyy ja kylät autioituvat ja Anneli voi vain katsella työnsä tuloksia.

Mitäpä sitten lupailevat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Näiden puolueiden osa on hieman erilainen kuin kolmen suurimman puolueen. Vihreät ja etenkin Vasemmistoliitto esittelevät hyviä tavoitteitaan: tulee satsata terveydenhoitoon, pieniä eläkkeitä tulee korottaa, työllisyys pitää laittaa kuntoon, ihmisten asumista tulee parantaa, kulttuuriin pitää satsata enemmän jne. Siis pelkkiä hyviä asioita.

Mutta tämän kaiken hyvän eteen he eivät ole valmiita taistelemaan hallituspaikkojensa vuoksi. He mukautuvat hallituksen oikeistolaisen politiikan toteuttajiksi. Niinpä nämä puolueet kuvittelevat, että Suomen EU-jäsenyys on hyvä asia, Suomen talous on kunnossa ja yhteiskunnassa tilanne parempi kuin ehkä koskaan ennen. Hallituskipeydessään Vihreät ja Vasemmistoliitto pettävät itseään ja äänestäjiään. Heillä ei ole oikeaa kuvaa yhteiskunnan todellisuudesta, ovathan he saaneet kansanedustajina omia asioitaan paljon parempaan kuntoon. Jos siis kansanedustajilla menee hyvin niin eikö sitten itse kansallakin, he varmaan päättelevät.

Nyt äänestäjien ei tulisi kuunnella lupauksia eikä aina edes poliittisia ohjelmiakaan. Pitää nähdä kunkin puolueen ja kansanedustajaehdokkaan teot. Pitää nähdä, miten puolue arvioi maailman ja Suomen todellisuutta; ovatko käsitykset tästä maailmasta vai onko kuva vääristynyt omien tarkoitusperien ajamiseen sopiviksi.

Muutosvoimat Suomi-liittopuoluekin lupaa muuttaa asioita, mutta Muutosvoimilla on realistinen kansan etuja oikein heijasteleva kuva Suomen nykyisestä tilasta ja sen mukainen 40-kohtainen ohjelma. Muutosvoimat myös toimii tinkimättä tavoitteidensa mukaisesti.

Jos taas katsotaan kaikkein pienimpiä puolueita, esim. KTP:ta ja SKP:ta, heilläkin on hyvät tavoitteet, (joskin esim. SKP:n osalta ainakin EU-kysymyksissä ilmenee suurta horjuntaa) , mutta nämä puolueet eivät taas ymmärrä oikeistolaisen politiikan vastaisen rintaman kokoamisen välttämättömyyttä. Näiden puolueiden taholta mukaantulo Muutosvoimiin olisi POLITIIKKAA, ulkopuolelle jättäytyminen sensijaan NÄPERTELYÄ. Siksi ainoa vaihtoehto vaaleissa on Muutosvoimat Suomi.

Reijo Katajaranta