Kun puhutaan terveysjonojen poistamisesta – ei tule unohtaa, mikä ne on aiheuttanut

Helsingin kaupunginjohtaja Siitonen esittää vuoden 2004 budjetin valmisteluohjeeksi rajua leikkauslistaa. Investointeja vähennettäisiin 1500 markalla eli 300 eurolla Helsinkiläistä kohden. Miten vähentämällä?: vanhus- ja terveyspalvelujen rakentamista ja peruskorjauksia, katujen kunnossapitoa ynnä muuta. Päiväkotien sulkemiset, kirjastojen aukioloaikojen lyhentämiset ja sairaaloiden ja terveyssektorin jatkuvat säästöt alkavat olla jo kaikille tuttuja höystettyinä puheilla, että valikoidaan, ketä hoidetaan, kun kaikkia ei voida (priorisoidaan!!!) eli köyhät jätetään hoitamatta.

Lehdissä ei ole kerrottu, että Siitosen listalla oli myös HKL:n liikennöinnin vähentäminen ja kehoitus YTV:lle vähentää bussiliikennettään sekä suunnitelma korottaa lipun hintoja. Esimakua saatiin, kun kaupunki aikoi lakkauttaa Maunulan bussilinjan 62 muut kuin ruuhkavuorot. 1600 asukkaan adressi sai aikaan perääntymistä, mutta heikennyksiä tehtiin siihen ja muihin linjoihin.

Mistä on kyse? Kaupunginjohtaja arvostelee valtiovaltaa supistuksista Helsingin saamaan valtion rahoitukseen. Hän jättää kuitenkin sanomatta, että valtiovaltaa eduskunnassa ja hallituksessa käyttävät useat helsinkiläisten valitsemat edustajat, monet heistä Helsingin kaupunginvaltuustossakin. ”Omat koirat purevat”.

Väitetään myös, että supistukset johtuvat siitä, että Helsingin saamaa rahaa siirretään muualle maahan. Väärin. Kyllä kaikilta kunnilta on leikattu. Supistettua rahoitusta on vain eri kiemuroilla jaettu eri tavoin kuntien kesken. Kun on tehty tällaisia siirtoja (poru yhtiöverojen antamisesta muille, joilta sitäkin on sitten leikattu), on jätetty sanomatta, että perimmäinen syy on valtion rahoituksen leikkaus kokonaisuutenaan. Summat ovat huikeita. Jos kuntien saama valtion rahoitus olisi samalla tasolla reaalisesti (kustannusten nousu olisi katettu) kuin vuonna 1995, kuntien tulisi saada 10 miljardia markkaa enemmän vuodessa. Jotta kuntien valtion rahoituksen osuus kansantuotteesta olisi sama kuin vuonna 1995, kuntien tulisi saada 18 miljardia markkaa eli 3 miljardia euroa enemmän eli jokaista suomalaista kohden 3600 mk eli 600 euroa enemmän. Vähemmälläkin katettaisiin Helsingin yllä mainitut leikkaukset. Kun tähän lisätään kaikki eläkkeiden, lapsilisien ja työttömyysturvan leikkaukset, tullaan vielä paljon suurempiin summiin.

Mutta voiko syyttää yksinomaan valtiovaltaa? Ei voi, sillä Helsingin kaupunki on itse tehnyt paljon virheitä. Miksi käytetään yli 2,5 miljardia markoissa Vuosaaren sataman rakentamiseen epäedulliseen paikkaan, kun pienemmällä rahalla voisi mennä osakkaaksi rannikon muihin satamiin (helminauhamalli), joissa on vajaata kapasiteettia ja saada maksutuloja. Ja miksi on pakko luopua sekä Jätkä- että Sompasaaresta, kun jälkimmäisestä on suora yhteys Lahden moottoritielle. Säästyvillä rahoilla voitaisiin tehdä muut investoinnit ja rakentaa asuntoja ja samalla tulisi työpaikkoja. Ja valtiolta säästyisi satamaradasta ja –tiestä yli miljardi markoissa ja voitaisiin rakentaa itärata Helsinki-Porvoo-Kouvola, turvata Länsimetron rahoitusta ja rakentaa asuntoja ja lisätä valtion rahoitusta terveys- ja vanhustenpalveluihin sekä työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Asiat voitaisiin hoitaa paljon järkevämmin monessa muussakin suhteessa. Mm. musiikkitalo voitaisiin toteuttaa Pasilan konepajan valtaviin tiloihin ja Makasiinit säilyttää ja kunnostaa.

Entä onko valtion pakko säästää kuntien valtion rahoituksesta tällä tavalla? Ei ole. Tuotanto on Suomessa neljännestä korkeampi kuin ennen lamaa, mutta kansan elintaso on alempi ja peruspalvelut ovat heikommat. Palkkatuloja tulisi nostaa 15 %:lla, että niiden osuus kansantuotteesta olisi sama kuin ennen lamaa. Vastaavasti pääomatulot ja voitot ovat kasvaneet ja palkkatulotkin jakautuvat aiempaa eriarvoisemmin. Voittovaroja sijoitetaan suunnattomia summia ulkomaille jäävuoren huippuna Sonera:n UMTS-lupiin hukatut yhteiset varamme, josta viime kädessä ovat vastuussa päättäjät, jotka ovat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. EU-maksut ovat tulossa Suomelle kalliimmiksi ja kalliimmiksi ja samalla kotimainen ruoan tuotanto on taas uuden uhkan alla, kun rahoitusta vähennetään. Hinnat eivät tästä ole laskeneet. Asioiden korjaaminen edellyttää tulonjaon korjaamista ja varojen käyttöä työllisyyden ja palveluiden parantamiseen. Samalla saadaan uusia verotuloja ja vähenevät työttömyyden kustannukset. Lisää liikkumatilaa rahoitukseen saadaan vähentämällä asehankintoja, joilla Suomea sidotaan NATO:oon. 35 tunnin työviikko on tärkeä askel työttömyyden poistamiseksi ja se, että jokaiselle turvataan hänen halutessaan vähintään 30-tuntinen työviikko. Muutosvoimien lehdessä olen ryhmitellyt työllisyyspolitiikan keinot seitsemäksi ja rahoitustarpeet sen havainnollistamiseksi, että toisenlaisella asioiden hoidolla saadaan tuloksia. Virheellistä politiikkaa on paikata tehtyjä virheitä hukkaamalla yhteistä omaisuutta ja myymällä sitä yksityistämällä alennushintaan, jotta ostaja saisi riittävät voitot.

Pekka Tiainen