Härskiä peliä kansan selän takana

Aivan kuten toisen maailmansodan edellä, niin nytkin armeijan ja poliittisen eliitin sotavalmistelut kulkevat omaa rataansa ja kansalta mitään kysymättä, vieläpä kaiken kansalta salaten. Muistin virkistämiseksi on hyvä palauttaa mieliin, että kun Suomi vietiin ns. jatkosotaan, silloin jopa eduskuntakin pidettiin asiasta tietämättömänä. Silloin neuvotteluja Saksan kanssa kävi vain hyvin suppea muutaman sotilaan ja poliitikon sisäpiiri, Ryti, Tanner, Mannerheim ja muutama muu.
Nyt Natolla ja sitä liikuttelevalla USA:lla on omat sotilaalliset tavoitteensa Eurooppaa ja Venäjää koskien. Nato on hankkimassa itselleen uusia jäsenmaita Itä-Euroopasta – ja jos jäsenyys ei sellaisenaan sovi jollekin maalle, niin sitten saman asian ajaa Nato-rauhankumppanuus. Tämä on vienyt Suomenkin on niin lähelle Natoa, ettei sen lähemmäksi oikeastaan edes pääse.

Äskettäin presidentti Tarja Halonen antoi sotilaille valtuudet käydä uudet rauhankumppanuusneuvottelut Naton kanssa. Ensimmäiset neuvotteluthan käytiin v. 2000, kun Suomi liitettiin Nato-rauhankumppanuuteen. Nyt käytyjen neuvottelujen tulos oli, että Suomi selvittää v. 2003 loppuun mennessä, mitä Suomen lentokenttiä ja satamia Nato saa käyttöönsä niin halutessaan. Eli Suomi ottaa vastaan Naton lentokoneita, laivoja ja joukko-osastoja, kun niitä tarvitaan Naton sota-harjoituksiin tai minkä tahansa kuviteltavissa olevan kriisin varalta. Näissä laivoissa ja lentokoneissa tulee olemaan mukana ilman muuta myös ydinaseita.

Suomi sitoutui vuonna 2000 mennessään mukaan Naton rauhankumppanuuteen täyttämään jo 62 erillistä kohtaa, joissa Naton armeijoiden käyttöä Suomen alueella helpotettiin. Nyt sovittiin 5 uudesta kohdasta, joihin siis lukeutuivat selvitys Suomen lentokentistä ja satamista. Seuraavat rauhankumppanuusneuvottelut aiotaan käydä v.2004.
Suomen poliittinen sekä sotilaallinen johto ovat vaarallisuudeltaan vertaansa vailla olevalla tiellä alistaessaan Suomen Naton USA-johtoiselle sotapolitiikalle. Tästä kantavat päävastuun maan nykyinen poliittinen johto: sosialidemokraatit, Kokoomus, Vasemmistoliitto ja Vihreät, kärjessä presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Paavo Lipponen. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam (RKP) on silti mennyt sotahulluudessaan kaikkein pisimmälle. Hän valittelee sitä, etteivät asevarustelumenot Suomessa ja EU:ssa ole riittävän korkealla. Hänen mielestään seuraavan noususuhdanteen tullessa talouteen rahat olisi suunnattava pääasiassa asevarusteluun, että USA:lla oleva etumatka aseistuksessa saataisiin kiinni.

Tämä on täysin vastuutonta ajattelua. Maailmassa pitäisi pyrkiä johdonmukaisesti ja sitkeästi aseiden vähentämiseen. Kuinka viisas onkaan Kuuban presidentti Fidel Castro, joka Monterreyssa vetosi puheessaan: ”Pitäisi jättää lopulliset jäähyväiset aseille. Jotakin on tehtävä ihmisyyden pelastamiseksi! Parempi maailma on mahdollinen.”

Kaikki tämä suomalaisten poliitikkojen ja eliitin Nato-vehkeily tehdään jälleen kerran salassa ja kansan selän takana, vaikka gallupit todistavat, ettei Suomen kansa sotapolitiikkaa halua. Suomalaisista jopa n. 90% sanoo tällä hetkellä EI Natolle. Uhka Suomen Nato-jäsenyydestä on torjuttava ja Nato-rauhankumppanuudesta on päästävä irti. Jos sotavoimia jossain tilanteessa maailmassa tarvitaan tehtäköön se YK:n lipun alaisuudessa.

Nykyinen hyvin vaarallinen ja vastuuton suuntaus on katkaistava. Se tapahtuu vaihtamalla poliitikot ensi eduskuntavaaleissa. Siihen tarvitaan laajan muutosvoiman kokoamista Suomeen.